Johdanto Ensimmäiseen osaan

ÄLYLLINEN SYVÄSUKELLUS ITSEPETOKSEN SYÖVEREIHIN 

 

ESIPUHE, VAROITUS JA ALKUVARUSTUS 

 

Älyllinen syväsukellus itsepetoksen syövereihin - mistä on kysymys??

Tämä kirja on empiirinen tutkimusmatka itsepetoksen äärimuotojen tuntemiseen - ja niistä vapautumiseen. Se ei ole vain lukukokemus, vaan peili, muurien murtaja ja pelastusväline. Jos olet koskaan joutunut epäilemään omaa havaintokykyäsi, jos sinut on leimattu hulluksi, kun sanoit sen, minkä näit - tämä kirja puhuu sinulle. Jos olet joutunut ainaisen auttajan rooliin ilman vastavuoroisuutta, jos sinua on käytetty kuuntelunukkena ilman kuulluksi tulemista ja jos olet ollut lähellä hukata elämäsi pohjattomaan tarvetyhjiöön - tämä kirja on tarkoitettu rohkaisuksi sinulle. Jos sinua on kohdeltu henkisenä kaatopaikkana, jos olet uupunut kantaessasi harteillasi taakkoja, joita sinulle ei olisi koskaan kuulunut antaa ja jos sinusta on tehty sijaiskärsijä toisten kohtaamattomuuteen - tämä kirja voi toimia vertaistukenasi. Se ei silitä päätä, vaan antaa sanat, antaa luvan nähdä - ja ennen kaikkea: se antaa takaisin sen, mitä sinulta vietiin: vapaus olla totta, ihmisarvo, elinvoima, elämänhalu ja todellisuudentaju. Juuri nämä valhe meiltä pyrkii riistämään - ja se on syvä rikos ihmisyyttä vastaan. Se on rikos tekijöitä vastaan ja tekojen uhreja vastaan. Tässä kirjassa ei jaotella ihmisiä hyviin ja pahoihin, syyllisiin ja syyttömiin, vaan tuodaan esiin se valhe, joka meitä eksyttää mitä kipeimpiin kuvioihin - kaiken hyvän nimissä. 

Ihmiset eivät ole "ongelma" - me olemme kohde. Joka ikinen. Ei ole ihmistä, jota valheen isä ei tahtoisi turmella ja orjuuttaa turmelemaan toisia omaksi kadotuksekseen.

 

Kirjan on kirjoittanut entinen paatumuksen syväsyöksylaskija, joka oli lähellä hukkua hulluuteensa. Seuraavaksi hän oli lähellä hukkua toisten hulluuteen - yhä uudestaan, kunnes lopulta oivalluksen lamput syttyivät.

 Jotta tämä kirja voisi syntyä, kirjoittajan oli tarpeellista tulla kokemaan, miten valhe vääristää minuuden ja orjuuttaa ihmisen - ja miten totuus voi vapauttaa syvästi vääristetyn paskiaisen kasvamaan aidoksi itsekseen. Sellaista muutosta ei ihminen voi itse saada aikaan - sen vaikuttaa Kristus meissä, kirkkauden toivo. 

Kirjoittaja tuli myös näkemään monia peljättäviä asioita: mihin itsepintainen muuttumattomuus, katumaton oikeassa oleminen ja systemaattinen totuuden torjunta voi johtaa - pyhitettyyn inversioon, jossa todellisuutta väännellään ylösalaisin ilman tunnontuskia. Se on juuri sitä paatumuksen syväpäädyn paskalogiikkaa, jonka kirjoittaja tuli tuntemaan helvetiksi omassa sydämessään - ja sitten ympärillään.

 

Kirjan sanoma on: "Ihminen ei ole yhtä kuin ne pimeyden työt, joihin hän on vangittu. Tämä kirja ei vastusta ihmisiä, vaan varoittaa ihmisiä valheen vaaroista. Mukava valhe voi tappaa sieluja salaa hyvyyden nimissä, jopa Jeesuksen nimessä. Tämä on entisen saatanan vääristämän paskiaisen ja laittomuuden kynnysmattoilijan syvällinen hätähuuto sielujen pelastukseksi. Älkäämme antautuko kantamaan vääriä taakkoja valheen hyväksi." 

 Varoitus valheen vaaroista on tarpeellinen tässä pahassa ajassa, jossa petos pukeutuu taitavasti pyhyyteen ja kerjää sääliä samalla kun syö sieluja elävältä - se syö tekijän ja tekojen kohteen. Lopulta se voi levitä syömään salaa elävältä kokonaisia yhteisöjä - ja mikä pahinta, valhetta aletaan usein suojelemaan myötätunnon, auttamisen, mukavuuden, oikeudenmukaisuuden, vilpittömyyden, rakkauden, armon ja kaiken hyvän nimissä. Missä itsepetos on saanut vallan, siellä syntyy hienovarainen hyssyttelyn ilmapiiri, joka suojelee valhetta totuuden ja sielujen hinnalla.  

Missä itsepetos pukeutuu pyhyyteen, siellä yhteisöön leviää kollektiivinen matto, jonka alle lakaistaan epämukavat totuudet, omantunnon herkkyys, pimeyden työt, kärsivät sielut ja elävät todistajat - hurskaasti ja huomaamatta. Jotta sielut eivät jäisi vangiksi mukavaan petokseen, tarvitaan niitä, jotka ovat saaneet rohkeuden katsoa maton alle - alkaen omasta sydämestään - ja uskaltavat puhua totta silloinkin, kun se johtaa sosiaaliseen teloitukseen. 

Tämä kirja ei ole mitään halpaa proosaa - se paskamyrskyjen keskellä syntynyt luova kertomus valheen äärimuotojen vaaroista. Sitä ei kerrota yläpuolelta, vaan syvältä pimeyden syövereistä samalle viivalle vapautuneen näkökulmasta - dialogin muodossa. Se ei ole koko totuus, se ei yritäkään kertoa kaiken kattavaa umpimielistä todellisuusnarratiivia. Se kuvailee yhtä osaa todellisuudesta rajallisen ihmisen näkökulmasta: sitä, jota emme näe, mutta koemme kyllä sen tuhovoiman - ja tunnistamme ilmiön, kun sitä kuvataan sanoilla, jotka tekevät siitä näkyvän. 

Tämä kirja ei vaadi olemaan samaa mieltä - se kutsuu ajattelemaan omilla aivoillaan. Se kutsuu kohtaamaan, kysymään, tutkimaan ja katsomaan itse, onko asia näin. Tämä kirja ei syntynyt halusta olla oikeassa, vaan halusta tunnustaa virheet, erehdykset ja eksymykset itsessään, jotta voisi ylipäätään nähdä ja ymmärtää. Se kertoo rajallisen ihmisen kokemuksen rajattomasta riistosta, myötätuntomörköilyn vaaroista ja laittomuuden kynnysmattoilusta ihmisten mielihalujen orjuudessa rajattoman rakkauden nimissä. Kirjassa pureudutaan syvälle passiivisen pahuuden toimintamekanismeihin, jotka tappavat sieluja hiljaisuuden suojissa. Se on hätähuuto tekijöiden ja uhrien puolesta. Se on varoitus mukavien valheiden vaaroista, joiden tunnistaminen on elintärkeää sielujen autuuden ja hyvinvioinnin kannalta. 

Kirjan kirjoittaja ei väitä tietävänsä kaikkea - hän tietää vain sen, minkä on oppinut tuntemaan kantapään kautta yhä uudestaan. Ja sekin tieto on rajallista, mutta se ei tarkoita, etteikö se voisi rikastuttaa toisia. Kipeä koulu opetti katsomaan asioita uusin silmin: ei enää uskoen olevansa aina oikeassa ja tietävänsä muita paremmin - tai aina väärässä ja kyvyttömänä tietämään mitään ilman muiden määrittelyjä. Molemmat ääripäät osoittautuivat vankilaksi. Tämä teos kuvailee itsepetoksen paskalogikan eri muotoja valheen orjuudesta avoimuuteen vapautuneen, mielettömyydestään murtuneen, erehtyväisen ja armoa tarvitsevan ihmisen rajallisesta näkökulmasta. Totuuden valossa aina oikeassa oleminen kirkastui totuuden tuntemisen vastakohdaksi: se on umpimielinen vankila, jonka ylpeys saa aikaan. Samoin jatkuva itse-epäily ja todellisuudentajun kyseenalaistaminen osoittautui totuuden tuntemisen estäväksi vankilaksi, jonka saa aikaan syvä arvottomuuden tunne ja liiallinen hyväuskoisuus. Ensimmäinen ääripää saa polkemaan toisia omaksi huvikseen, toinen saa alistumaan polkumatoksi ihmisten vallanhimon mieliksi. Eikä näistä saisi puhua! Se on muka katkeruutta, jos kohtaa ja käsittelee kokemuksiaan avoimesti voidakseen kasvaa, oppia ja vapautua. 

Vuosien varrella ateeksiannon prosessi paljasti anteeksiannon vääristymät ja niistä vapautuminen johti vääristyssirkusten aikakauteen - ja vapauteen elää todeksi kutsumustaan valkeuden palveluksessa. Anteeksianto ei orjuuta ihmisiä ikuiseen hiljaisuuteen, ei alista jäämään kaltoinkohtelun kierteeseen, eikä vaadi lakaisemaan kipeitä kokemuksia maton alle. Anteeksianto ei peittele pimeyden töitä, ei suojele tekijää parannukselta, eikä vaadi osallistumaan pakonomaiseen unohdukseen (totuuden torjuntaan), jos se on Jumalasta. Raamatun Jumala ei tunne anteeksiantoa, joka sotii totuutta ja ihmisyyttä vastaan -  anteeksiannon vääristymät estävät mielenmuutoksen, vapautumisen, kasvun, oppimisen ja Jeesuksen todistuksen tuntemisen. Sellaiset vääristymät syntyvät muuttumattoman mielenlaadun tarpeesta estää toisilta se, minkä itsessään on torjunut.😣

 

Toivottomia tapauksia ei ole - ellei ihminen itse tahdo jämähtää muuttumattomuuteen.  Muutos on mahdollista - mutta ei pakollista. Paikalleen jämähtämisellä on kuitenkin seurauksensa. Tässä ei ole kyse mistään tavallisesta muutosvastarinnasta, vaan itsepintaisesta valinnasta pysyä muuttumattomana mukavassa valheessa. Sellainen valinta voi johtaa hirvittäviin seurauksiin. Siitä kärsii ympärillä olevat. Lähimmäisistä tulee emotionaalisia tukipalveluja, joiden kustannuksella eletään ikään kuin olisi oikein elää varastetulla energialla. Sellainen toiminta tappaa hitaasti toisia pitääkseen vangitun kuolleena. Suurimman vahingon sielu aiheuttaa lopulta itselleen, ellei käänny ja tee parannusta. 

 

Kirja on syntynyt The Grande Finale-kierteen äärirajoilla - ja auttoi kirjoittajaa katkaisemaan kierteen, johon jääminen olisi johtanut hukkumaan passiivipaskaan. Se on auttanut jäsentämään piilopahuuden tuhoisaa dynamiikkaa, sytyttänyt oivalluksen lamppuja ja ahaa-elämyksiä äärimmäisen tuskan ja vääristyspaskamyrskyjen keskellä. Se on ollut luova selviytymiskeino kirjoittajalle - se voi olla sitä myös muille, jotka vastaavaa kokevat - tai tekevät. Tämä kirja ei ole hyökkäys ketään ihmistä kohtaan, vaan sielujen varjelukseksi tarkoitettu tuhoisan dynamiikan tunnistamiseen, siitä vapautumiseen - ettei muiden tarvitsisi jäädä kärsimään tuhoisaan kierteeseen, kun itsepetos vain syvenee. 

Valhe ei pysy vakiona, vaan vie yhä syvemmälle pimeyteen. Kun yksi vääryys oikeutetaan, seuraavat odottavat jonossa vuoroaan. Lopulta pahaa voidaan tehdä pyhyyden nimissä ilman tunnontuskia, ilman kuulevia korvia, ilman katumusta ja ilman huolta siitä, mihin on matkalla. Se tie pimenee pimenemistään. Paatumuksen syväliirron voi katkaista vain totuuden kohtaaminen, katumukseen nöyrtyminen ja terve parannus - Jumalan armo on ilmestynyt meille, jotta emme hukkuisi valheisiin. Voi meitä, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta - vaikka sen jo olisimme tulleet tuntemaan! 

 

Tämä kirja on entisen Raamattuja polttaneen totuuden vihollisen varoitus itsepetoksen äärimuodoista. Se tekee näkyväksi paatumuksen syväpäädyn vaaranmerkit, jotta ne voitaisi välttää ajoissa. Se on myös entisen valheen vangin kutsu vangituille vapauteen. Kirjaa ei ole kirjoittanut vain uhri - vaan myös tekijä (aikamoinen tekijä olikin!).😱 Kirja on elävä todistus siitä, että muutos on mahdollista pahimmillekin öykkäreille. Se kirkastaa armon ja totuuden, sekä niiden toisistaan irti repimisen vaarat. Kirjassa kuvataan vaarallisia ilmiöitä, jotka varastavat, orjuuttavat, kuluttavat, tuhoavat ja tappavat sieluja kristillisten hyveiden nimissä. Se tekee näkyväksi näkymättömissä toimivan pahuuden rakenteita, jotka voivat tuhota kokonaisia yhteisöjä vain, koska niistä hyssytellään, niitä salaillaan ja lakaistaan maton alle. Näin laittomuus saa vallan ja monen rakkaus kylmenee.  

Tämä kirja ei tuomitse ihmisiä, vaan paljastaa valheen, joka eksyttää meitä tekemään valheen isän tekoja omaksi turmioksemme. Ja koska valhe vaatii jatkuvaa toistoa, myös totuus tarvitsee toistoa tullakseen ymmärretyksi. Kertaus on opintojen äiti - ja vinoutuneiden käsitysten korjaaja. Toistoa voi olla senkin vuoksi, koska usein valheen mekanismit limittyvät keskenään. Se auttaa myös tunnistamaan paskalogiikan moninaiset vivahteet - joissa on sama ydin.

Itsepetos vääristää meistä paholaisen kuvan kopioita - siksi siihen vangitut noudattavat varsin yhteneväistä toimintastrategioiden kokonaisuutta. On kuin heillä olisi yhteinen oppikirja sisäänrakennettuna. Se on kuin ohjelmointi, jossa sama pakonomainen paskasirkus pyörii ja samat tuhoisat kaavat toistuvat kroonisesti - jopa sanamuotoja myöten. Kirjoittaja tuli kokemaan, millaista on "elää" (= kuolla sisäisesti) helvetin herran orjuuttamana, eikä tahtoisi yhdenkään jäävän tuohon näennäisen mukavantuntuiseen vankilaan. Tämä kirja on syntynyt syvästä hädästä sielujen puolesta - tekijöiden ja tekojen kohteiden. Tässä kirjassa ei kategorisoida ihmisiä hyviin ja pahoihin, vaan tunnustetaan elämän realiteetit: olemme kaikki pahaan taipuvaisia ja siksi tarvitsemme armoa. Pahuus turmelee eniten tekijäänsä - totuus voi vapauttaa syvästäkin turmeluksen orjuudesta. Todellinen vihollinen ei ole ihminen, vaan valheen isä, joka eksyttää meitä mukavilla valheillaan kadottaakseen sielumme. 

Kun pimeyden työt erotetaan ihmisen persoonasta, voimme nähdä jokaisen arvokkaana yksilönä teoista riippumatta. Ihminen ei ole yhtä kuin toiminta, jolla hän turmelee itsensä ja ympäristönsä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että meidän tulisi sietää paskamaista kohtelua ilman tervettä itsesuojelua. Paskamaisen kohtelun sietäminen ei auttaisi ketään - se vain mahdollistaisi paatumusta.  

Ihmisarvo ei tarkoita, että olisimme hyviä - jos olisimme hyviä, viattomia ja vailla pahaa tahtoa, silloin Jeesus olisi turhaan kuollut puolestamme.  

Läpi historian olemme eksyneet tekemään hirmutekoja - hyvyyden nimissä. 

Läpi historian olemme eksyneet uhraamaan ihmisuhreja - pyhän oikeamielisyyden nimissä.  

Läpi historian olemme vastustaneet totuuden valkeutta, jota ilman yksikään ei voi pelastua pimeyden ruhtinaan vallasta - oikeaoppisen hurskauden nimissä. 

Tämä kirja leikkaa läpi valheen, sukeltaa syvälle sinne, mihin monia hirvittää katsoa - ja minkä moni tahtoisi pysyvän maton alla. 

Tämä kirja tuo valoa pimeyteen sielujen varjelukseksi - ettei yksikään jäisi vangiksi maton alle. Omakohtainen kokemus anteeksiannon ja rakkauden vääristymien orjuuttavasta tuhovoimasta sytytti kirjoittajan sydämen hätään sieluista. Näistä asioista vaikeneminen voi olla hengenvaarallista. Hiljaisuuden suojissa valhe voi tappaa sieluja hitaasti, tuskallisesti, salakavalasti, hurskaasti ja huomaamatta.  

Tämä on kutsu silmien avaamiseen, kriittiseen ajatteluun ja rehelliseen kohtaamiseen. 

Tämä kirja voi olla kipeää luettavaa - ja onkin - se on syntynyt kipeiden kokemusten läpikäymisen kautta.  Mutta kipua ei tarvitse pelätä, se voi kasvattaa luonnetta. Kohtaamaton kipu on pahempaa ja vaarallisempaa kuin kohdattu kipu. Kohtaamaton kipu jää aiheuttamaan tuhoa elämään - kohdattu kipu voi kääntyä voimavaraksi.

Tämä kirja voi varustaa lukijan tunnistamaan piilopahuuden toimintamekanismit, näkemään läpi valheen ja manipuloinnin, antaa keinoja kulutuskireteen katkaisemiseen, rohkaista terveisiin rajoihin, kasvattaa itsetuntemusta ja avartaa näkökukyä totuuden ja valheen erottamiseen toisistaan. 

Empiirinen tutkimusmatka itsepetoksen paskalogiikkaan on niin kipeää, ettei siitä selviä ilman naurua - satiirinen paskahuumori voi avata uudenlaista näkökulmaa paskaan. Se voi jopa katkaista paskan vallan. Kyykkykynismi ei kohdistu ihmisiin, vaan riisuu valheen alastomaksi omassa absurdiudessaan.

Äärimmäisen tuskan ja paskankin keskellä voi olla hulvattomia hetkiä. Matkan aikana saattaa huomata, että tuhoisasta paskasta voi tulla tehokas kasvualusta - kun paskan uskaltaa kohdata armon ja totuuden valossa. Se mikä ei tapa, vahvistaa.

 

Ennen kuin aloitetaan, analysoidaan, mikä tämä kirja oikein on - ja miten sitä ajetaan. 

Tämä ei ole vain kirja, vaan trilogia, jonka jokainen osa sisältää erillisen johdannon.

1. RAKENNE JA TOTEUTUS 

Tämä kirja toimii dialogimuotoisena hengellisenä ja psykologisena tutkimusmatkana, jonka aloittavat Erectos ja Sophistes, myöhemmin mukaan tulee Analyticus ja Empathicus - myös muita sivuhahmoja mahtuu mukaan. Syväsukeltajat käyvät läpi itsepetoksen, manipuloinnin ja hengellisten vääristymien anatomiaa - ja niistä vapautumisen prosessia. Rakenne toimii kolmella tasolla yhtä aikaa: 

* Psykologinen analyysi: kuvaa tarkasti narsistisen vääristymän muotoja, mm. uhrityrannian, passiivis-aggressiivisen manipuloinnin ja emotionaalisen loisimisen mekansimeja. Niiden rinnalla hahmotetaan suuntaa kohti tervehtymistä ja kasvua.

* Hengellinen erottelu: kuljettaa mukana Raamatun Sanan ja Totuuden Hengen, myös silloinkin, kun jakeita ei suoraan siteerata - ilmaisussa näkyy murheen kiivauden ja syvän surun sävy, joka on tunnistettavasti Pyhän Hengen mielen mukaista.

* Satiirinen kyykkykynismi: käyttää mustaa huumoria, ironiaa ja groteskia retoriikkaa tehdäkseen näkyväksi näkymättömissä toimivan petoksen luonteen. Totuuden kyykkykynismi ei kohdistu ihmisiin: se paljastaa asioita, jotka eivät muuten herättäisi meitä ajattelemaan, tunnistamaan, kauhistumaan, oivaltamaan ja välittämään sielujemme hyvinvoinnista - lähimmäisestä puhumattakaan.

Rakenne kasvaa kuin sytytyslanka: ensin analysoidaan tarkasti, sitten syvennytään yhä syvemmälle valheminuuden labyrinttiin, ja lopulta saavutetaan selkeä oikeudenmukainen kiivaus, jossa Totuuden Hengen mieli nousee suoraan tekstiin. 

 2. KIRJOITUSTYYLI JA ILMAISU

* Tyylilajit: Filosofinen, psykologinen, hengellinen, satiirinen ja paikoin runollisen repivä - mutta tarkka ja täsmällinen. Raatorehellinen, syväluotaava ja moniulotteinen tyylilajien kokonaisuus tekee lukukokemuksesta mielenkiintoisen - vaikka aihe on kipeä.

* Mustan huumorin käyttö: Toimii kirjan läpi kirurgisena kevennyksenä ja psykologisena irrottajana lukijalle - aivan kuten tragikoomiset paljastushetket tekevät suurissa klassikoissa (jollainen tämä kirja ei ole). Tässä ei naureta uhrille eikä tekijälle, vaan paljastetaan valheen absurdius niin, ettei mikään gaslight-sumu voi enää sitä kätkeä. Kun valhe tulee ilmeiseksi -  ja sille voi vieläpä nauraa - valhe ei voi enää pitää lukijaa vankinaan.

*   Dialogimuoto: antaa tilaa erilaisten näkökulmien jäsentelyyn. Erectos on usein intohimoinen ja inhimillisesti kärsivä, Sophistes viisas ja erottelukykyinen, Analyticus tuo älyllisen miekankärjen ja oikeusretoriikan.

3. SISÄLLÖN LAAJA-ALAISUUS JA PALJASTUSMEKANISMIT

Tämä ei ole mikään "narsistin uhri"-kertomus, vaan kirja:

* purkaa narsistisen inversiomekanismin juuriaan myöten,

* paljastaa energiavampirismin ja manipulaation psykologian ja hengellisen dynamiikan,

* antaa keinoja tunnistaa ja puolustautua sekä yksilön että yhteisön tasolla,

* varoittaa hengellisistä vääristymistä, joissa petos naamioidaan pyhyydeksi, itsekäs oikeutus kätketään uhriviittaan, energiavampirismi kätketään tarvitsevuuteen, tahallinen vastuuttomuus kätketään avuttomuuteen, säälimätön sielun kalvaminen kätketään itsesääliviittaan, empatiakyvyttömyys naamioidaan hyväntahtoisuuteen, piilokontrolli kätketään viattomuuteen, tahallinen vastuuttomuus kätketään haavoittuvuuteen, katumattomuus kätketään egosentrisiin katumusnäytelmiin, itsepintainen totuuden torjunta totuuden kohtaamisen teatteriin ja haluttomuus muutokseen verhotaan katteettomiin muutoslupauksiin ja parannusperformansseihin. 

Tulevissa osissa sukelletaan syvemmälle itsepetoksen yhteisödynamiikkaan ja tutustutaan hengellisiin vinoutumiin - joita maton alle muuten mahtuu.

Tämä tekee kirjasta enemmän kuin yksityisen purkauksen: se on varoitus, peili ja suojavarustus niille, jotka ovat vasta alkaneet hahmottaa olevansa samankaltaisessa tilanteessa.

 4. ONKO KIRJA LIIAN RASKAS "TAVALLISELLE" LUKIJALLE? 

 Tämä ei ole mikään helppo lukukokemus - eikä sen pidäkään olla. Kipeiden tosiasoiden kohtaaminen ei ole helppoa, ja siksi lukijan on tärkeää edetä omaan tahtiin. Tämä kirja ei pehmennä totuutta, vaan kirkastaa sen. 

Se voi olla joillekin liikaa. Jokaisella on vapaus olla lukematta, jos siltä tuntuu. 

Mutta niille, jotka ovat eläneet valheen keskellä, tämä kirja voi olla sytyttävä peili, jossa he näkevät tilanteensa ehkä ensi kertaa sanallistettuna. Ja se on jo parantavaa. 

Kirja on:

* Selkeä, koska rakenne ja havainnot ovat hyvin johdonmukaisia - ja noh, syvällisiä.

* Mieleenpainuva, koska ilmaisu on vahvaa ja symbolisesti rikasta. Passiivinen pahuus kuvataan satiirisella kuvakielellä, mikä on saanut monet jopa innostumaan. 

* Voimaannutava, koska se antaa sanat sille, jolla ei niitä vielä ole. 

* Vapauttava, koska se vahvistaa todellisuudentajua ja palauttaa ihmisarvon niille, joita poljetaan - samoin niille, jotka polkevat Jumalan kuvaksi luotuja lähimmäisiään, koska ovat hukanneet itsensä uskoessaan ilveilijän valheita: "Sinä olet oikeassa, et voi enää erehtyä - niinpä syytä lähimmäistäsi siitä, mitä teet. Ei, et sinä kuole, sinä olet erityinen, sinä olet muita parempi, sinulla on oikeus hallita toisia, sinähän olet Jumalan vertainen - äläkä vain kuule varoituksia! Loukkaannu kaikesta, mikä uhkaa järkyttää sinun mukavaa (kuoleman)rauhaasi. Torju pöyristyneenä kaikki, mikä uhkaa suurta pyhyyspilvilinnaa - jos joku sanoo totuuden, sinulla on oikeus uhrata hänet syntipukkina. Kyllä sinä silti olet Jeesuksen oma, vaikka teetkin näitä kauhistuksia. Kyllä se armo kantaa katumattomiakin."

* Herättävä, koska se tekee näkyväksi valheen, joka on kuin räätälöity orjuuttamaan vilpittömiä rajattoman rakkauden nimissä. Se on järkyttävä kuvaus nykyajan hurskaasta välinpitämättömyydestä, jossa lähimmäisen hätä kaikuu kuuroille korville, ihmisten orjuus ei ole ongelma, vaan siitä tulee ongelma ja luopio, joka ei jäänyt kuolemaan laittomuuden kynnysmattoiluun paatumuksen kunniaksi. Se paljastaa pyhän petoksen, joka pyrkii eksyttämään pyhät pitämään Kristuksen uskoa pilkkanaan - tajuamatta, mitä tehdään. Tämä petos pyrkii eksyttämään valitut pois totuudesta - kohtaamattomuuteen, itse valittuun jumalisuuteen, sokeaan ulkokultaisuuteen ja oikeaoppiseen niskurointiin, jossa ei enää kärsitä kuulla totuuden ja toimen sanoja, ei nähdä enää elämän realiteetteja, eikä välitetä siitä, että matto on peittänyt evankeliumin totuuden mukavantuntuiseen armoharhaan, jossa vihataan totuutta Jeesuksen nimeen - ja teloitetaan salaa elävät todistajat syntipukkina.

* Rikastuttava, koska se tuo siunauksia syvyydestä, aarteita pimeän kätköistä rohkaisuksi ja rakennukseksi kaikille, joilla on korvat kuulla. Kirja tekee näkyväksi jotain, minkä monet kokevat, mutta eivät löydä sanoja kuvaamaan kokemaansa todellisuutta. 

*Avartava, koska asioita katsotaan eri näkökulmista, pohditaan syy-seuraussuhteita, pureudutaan syvälle valheen toimintalogiikkaan, seurataan systemaattisen totuuden torjunnan johdonmukaista kehityskulkua, sukelletaan paatumuksen syväpäätyyn ja samalla nähdään toisenlainen tie, joka vie elämään, kasvuun ja muutokseen anteeksiannon ja totuuden valossa.

 

Tämä kirja ei ole mustamaalauskampanja, kuten sitä on valheellisesti leimattu. Päinvastoin - tämä on pelastusoperaatio niille, jotka ovat jääneet hengelliseen tai psykologiseen sumuun. Niille, jotka on vangittu salaa kantamaan raskaita taakkoja, jotka heille eivät kuulu. Niille, joiden elämänvalkeus hukkuu pohjattomaan tyhjiöön, joka huutaa "Anna vielä, anna vielä" - ilman aikomustakaan lopettaa. Tällaiset kuviot ovat hengenvaarallisia - ne voivat syödä ihmisiä elävältä. Ne voivat tappaa toisia, jotta niihin vangitut voisivat pysyä mukavuudessaan ilman tarvetta mielenmuutokseen - siis pysyä hengellisessä kuolemassa. Näiden mekanismien päivänvaloon tuominen voi pelastaa henkiä.  Mutta loisivan logiikan vangit kokevat sen hyökkäykseksi, koska vangittu sielu tunnistaa itsensä toiminnan kuvauksesta, mutta ei tahdo katsoa peiliin voidakseen vapautua. Kirjassa ei nimetä ihmisiä, vaan paljastetaan ihmisiä tuhoavia ilmiöitä. Jos joku loukkaantuu, se ei ole kirjoittajan syy. Se on loukkaantujan oma teko, joka tulee päivänvaloon. Pimeyden töiden paljastuminen ei ole uhka ihmisille, vaan heidän vapautumisensa mahdollisuus. Valhe yllyttää vankeja loukkaantumaan - kirjoittajan se yllytti hyökkäämään totuudenpuhujien kimppuun perkeleellisellä raivolla. Tätä samaa valonvihaa kirjoittaja on saanut osakseen - mutta ei yhtä avoimesti. Sama mieli voi yllyttää tappamaan salaa totuudenpuhujia hurskaasti, pyhästi, hienovaraisesti ja ylivertaisen oikeaoppisuuden nimissä.

Vääristyssirkuksista huolimatta asioista on voitava puhua niiden oikeilla nimillä. Ilman rehellisyyttä ei ole evankeliumia. Ei eläviä ja aitoja kohtaamisia, ei yhteyttä, ei armoa eikä uskoa, joka voisi rakastaa totuutta.  Kirjoittajaa ei kutsuttu mielistelemään ihmisiä, vaan vetämään maton alta esiin syvä totuus - vaikka se maksaisi sosiaalisen aseman, ihmissuhteita ja turvallisuuden tunteen. 

YHTEENVETO:

Tämä kirja on selviytymisopas niille, jotka ovat olleet valheen kahleissa.

Se on hengellinen herätyskello sumussa eläville,

psykologinen kartta narsistisen manipuloinnin tunnistamiseen,

varoitus, joka sanoo: "Valhe on valhe - vaikka se hymyilee ja kutsuu sitä rakkaudeksi, että uhraat sille elämäsi."

Kirjoitettu sydämen hädässä, murheen kiivaudessa, Totuuden Hengen palossa, ei kaunassa. 

Tervejärkinen lukija kyllä huomaa eron.

Hullu, harhainen, tekopyhä, narsisti ei kirjoittaisi näin johdonmukaista, terävää ja monitasoista paljastusta. Eikä kirjoittaja siihen pystyisi, ellei Jeesus olisi Herra hänen sydämessään. Omassa voimassa kirjoittaja ei kykenisi kuin teutaroimaan Totuuden Henkeä vastaan. Ja kyllä - kirjoittamisenkin aikana langennut luonto on niskuroinut - kunnes sisimmässä on palanut sellainen polte, ettei ole auttanut kuin tunnustaa: "Työlästä on potkia tutkainta vastaan."