Hiljaisuuden hetkessä kiivaus kipinöi ja roihahti liekkiin, kun Sophistes rikkoi hiljaisuuden.
Sophistes rikkoi hiljaisuuden tiukkaan sävyyn: “Valheminuudessa elävä ihminen tekee usein ihmissuhteista kuluttavia, uuvuttavia ja myrkyllisiä. Se on valheen turmiollista logiikkaa. Terve ja vastavuoroinen ihmissuhde on häneltä usein liikaa vaadittu, ja niinpä muiden on hänen mielestään vain tyydyttävä epäterveseen suhteeseen hänen kanssaan, koska hän vain on sellainen eikä jaksa nähdä vaivaa muuttuakseen terveemmäksi. Hän ei kykene antamaan rakkautta, koska ei tunne totuutta eikä rakkautta itseään kohtaan. Hänen epäaitoutensa ja manipulointinsa voivat imeä toiselta energiaa ja turmella tämän itsetuntoa, ja siksi hänen kanssaan olemisessa voi olla suuri riski emotionaaliselle hyvinvoinnille. Onneksi ei aina.”
Erectos vastasi: “Totisesti, onneksi näin ei aina ole. On tärkeää muistaa, että itsepetoksessa on eri muotoja ja syvyysasteita, ja siksi kaikki ei aina päde kaikkiin. Itsetuntemus on tässä varsin tärkeää ja olennaista. Valheminuudessa elävä ihminen voi kokea voimakasta ristiriitaa aidon ihmisen kanssa. Hän usein kaipaa aitoa yhteyttä, mutta koska hänen oma elämänsä on epärehellisyyden ja valheiden sävyttämää, aito yhteys on vaikeaa ellei mahdotonta saavuttaa ennen kuin hän suostuu luopumaan valheistaan. Jonkin tasoinen yhteys on silti mahdollista, ja mitä rehellisempi ihminen on itselleen ja toisille, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä on luoda terve ja aito yhteys toisiin. Valheminuus estää aidon yhteyden, koska ihminen joutuu elämään ikään kuin jatkuvaa naamarileikkiä toisten kanssa ollessaan.🥸 Aito ihminen on usein kuin peili, joka paljastaa hänen omat heikkoutensa, ristiriitansa, pimeät puolensa ja valheensa. Kaiken, mitä hän itseltään torjuu ja kieltää, aito ihminen näkee ja tuo esiin, tietenkin rakkaudellisesti ja myötätuntoisesti. Tämä tekee aidosta ihmisestä yhtä aikaa sekä houkuttelevan että pelottavan, oljenkorren ja uhkan.🫤 Tämä ristiriita selittää, miksi valheminuuden vanki sekä hakeutuu aidon ihmisen läheisyyteen että pyrkii tukahduttamaan tämän aitouden ja herkkyyden. Koska hänen valheellinen minuutensa joutuu törmäyskurssille todellisuuden kanssa aidon ihmisen kautta, syntyy ambivalentti suhde, joka väistämättä johtaa konfliktiin.
Valheminuuden vanki sekä ihailee että halveksii aitoa ihmistä, mikä on niin sietämätöntä, että hän useimmiten torjuu täysin kaikki kokemansa negatiiviset tunteet aitoa ihmistä kohtaan. Ja tämä vain pahentaa asiaa. Nuo torjutut tunteet vain vahvistuvat ja aito ihminen joutuu niiden kohteeksi samalla kun valheminuuden vanki kieltää negatiiviset tunteensa, jotka kuitenkin ovat ilmeisiä. Ristiriita vain syvenee ja tosiasioiden torjuminen pahentaa tilannetta. Mistä tämän ristiriidan tunnistaa?🤔”
Sophistes vastasi: “Sehän on päivänselvää!
1. Aidon ihmisen tarjoama rehellinen peili: Hän on kuin elävä totuuden heijastus. Hänen avoimuutensa, herkkyytensä ja aitoutensa paljastavat valheminuuden vangin sisäisen ristiriidan. Tämä tuntuu uhkaavalta, koska valheminuuden vanki ei ole valmis kohtaamaan omaa epätodellisuuttaan.
2. Herkkyyden ja aitouden arvostus: Valheminuuden vanki tunnistaa, että aidossa ihmisessä on jotain puhdasta, valoisaa ja kaunista, jota hän ei itse kykene saavuttamaan, ei ennen kuin hän suostuu luopumaan valheistaan. Tämä tekee aidosta ihmisestä kiehtovan ja toivottavan. Hän haluaa olla lähellä tätä valoa, mutta samalla vihaa sitä, koska se paljastaa hänen torjutun pimeytensä.
3. Valheminuuden säilyttämisen tarve: Koska valheminuus on rakennettu suojaamaan haurasta egoa ja kätkemään omat pelot ja pimeät puolet, aito ihminen uhkaa romahduttaa tämän suojamuurin pelkällä olemassaolollaan. Valheminuuden vanki kokee usein, että hänen on tukahdutettava toisen aitous suojellakseen itseään. Niinpä hän alkaa kyseenalaistamaan aidon ihmisen tunteita, havaintoja ja kokemuksia. On varmaan sanomattakin selvää, että sellainen on syvää henkistä väkivaltaa.
4. Kontrollin tarve: Valheminuudessa elävä ei pysty hallitsemaan aidon ihmisen herkkyyttä ja rehellisyyttä. Tämä vapaus ja itsenäisyys uhkaavat hänen omaa hallinnan illuusiotaan. Tukahduttamalla toisen persoonan hän pyrkii säilyttämään kontrollin. Tukahduttaminen voi ilmetä omistushaluna ja mustasukkaisuutena, joiden kautta hän pyrkii kietoutumaan aitoon ihmiseen niin, ettei tälle jää tilaa hengittää. Hän voi alkaa kontrolloimaan aidon ihmisen elämää rankaisemalla tätä passiivis-aggressiivisella oikuttelulla toisten huomoimisesta saadakseen tämän kokemaan syyllisyyttä siitä, että viettää aikaa muiden kanssa. Omistushaluisuus voi saada sairaalloisia piirteitä, mikä todistaa, ettei valheminuuden vanki kykene arvostamaan aidon ihmisen persoonaan vapautta ja erillisyyttä, vaan pyrkii tukahduttamaan nämä sitoakseen hänet itseensä. Onneksi näistä sairaista mekanismeista voi vapautua opettelemalla ajan kanssa terveempää elämäntapaa. Valheminuuden vanki voi pyrkiä imemään aidosta ihmisestä kaiken sen, mitä hän ei itse kykene olemaan: rehellisyyttä, vilpittömyyttä, empatiaa, herkkyyttä, voimaa, tunnetta ja aitoutta. Samalla hän tukahduttaa nämä piirteet, koska ne uhkaavat hänen valheellista identiteettiään. Karmaisevaa on, jos hän ei itse edes tiedosta tai ei suostu tunnustamaan omaa käytöstään, vaikka se hänelle esiin tuotaisiin pätevien perustelujen ja terävien havaintojen tukemana!😨”
Erectos sanoi: “Tämä johtaa usein aidossa ihmisessä itsetunnon laskuun, jatkuvaan itsensä epäilyyn, emotionaaliseen uupumukseen ja elämänilon kadottamiseen.☹️ Valheminuuden vanki taas kokee jatkuvaa pelkoa ja epävarmuutta, koska hän ei voi koskaan täysin hallita eikä torjua totuutta, joka on aitoa ihmistä suojeleva voima. Koska totuus on hänen puolellaan, valheminuuden vanki joutuu käyttämään likaisia keinoja pitääkseen valheen voimassa. Lopulta aito ihminen voi joutua tekemään valinnan: Joko vetäytyä suhteesta ja säilyttää aitoutensa ja yhteytensä totuuteen, tai jäädä ja vaarantaa oman henkisen ja hengellisen kasvunsa ja hyvinvointinsa. Valheminuuden vanki puolestaan voi jäädä oman rikkinäisyytensä vangiksi, jos hän ei tahdo oppia terveempää tapaa olla ja elää toisten kanssa. Jos hän ei tahdo muuttua, hän mitä todennäköisemmin jatkaa ihmissuhteidensa tuhoamista. Ellei hän ole valmis kohtaamaan totuutta itsestään, hän jää tuhoisan toimintalogiikan krooniseen toistoon. Silti muutos on mahdollista, jos vain tahtoa siihen on. Kukaan ei voi muuttua toisen puolesta tai muuttaa toista ihmistä. Vain totuus voi vapauttaa ihmisen aitouteen ja kasvuun, koska ilman totuutta ei ole myöskään toipumista. Mikään valhe ei voi vapauttaa valheesta.😐 Vain totuus voi vapauttaa valheiden verkosta.”
Sophistes vastasi: “On todella surullista, kuinka totuutta pakeneva voi mennä äärimmäisyyksiin suojellessaan valheminuuttaan: Hän pahimmillaan torjuu totuuden vääristäen totuudessa elävän ihmisen valheelliseksi totuuden viholliseksi!😳 Näin hän tekee väkivaltaa toisen persoonaa vastaan, joka on saanut vapautua valheiden kahleista kohdattuaan totuuden. Valheminuuden vanki voi yrittää sitoa hänet takaisin valheiden kahleisiin antamalla hänen ymmärtää, että hän onkin se valehtelija, joka ei voi johdattaa ketään totuuteen. Samalla totuudessa elävän aitous joutuu ankaran vääristämisen ja kyseenalaistamisen kohteeksi.”
Erectos sanoi tuohtuneena: “Tällainen toiminta osoittaa jo selvästi, että ihminen on totuuden vihollisen mielenlaadun otteessa. Vapautuminen on mahdollista vasta,kun ihminen itse haluaa vapautua. Ketään ei voi vapauttaa väkisin, sehän olisi väkivaltaa. Totuus ei pakota, ei painosta, ei manipuloi, ei kontrolloi eikä vääntele mielessään toisia mutkalle ollakseen oikeassa ja totinen. Totuuden rakkaudessa elävän mielenlaatu noudattaa totuuden ja rakkauden logiikkaa, ei itsekästä tuhon ja vääristelyn logiikkaa. On erittäin röyhkeää vääristää aito ja rehellinen ihminen manipulatiiviseksi valehtelijaksi vain, koska ei kestä kohdata totuutta. Yleensä aitoutta arvostetaan, mutta ne, jotka elävät syvällä valheessa, kokevat sen uhkana. Kun herkkä ihminen havaitsee asioita pintaa syvemmältä, se saa valheminuuden vangin kokemaan olevansa vaarassa, koska herkkä ja aito ihminen näkee hänen lävitseen ja tuntee totuuden.🙄 Totuuden valo täytyy tukahduttaa, jotta itsepetos ei paljastuisi ja valheminä saisi olla “rauhassa”. Tietenkään tällainen "rauha" ei ole oikeaa raihaa, vaan petollista valherauhaa. Tuon valherauhan säilyttämiseksi valheminuuden vanki voi pyrkiä turmelemaan toisen ihmisen herkkyyden ja syvimmän olemuksen.🥺 Siksi olisi tärkeää tunnistaa ne keinot, joilla toisen aitous ja herkkyys pyritään turmelemaan. Kuinka toisen ihmisen aitous ja herkkyys pyritään tuhoamaan?”
Sophistes vastasi: “Siihen on monia keinoja, joista yleisimmät ovat nämä:
Vähättely ja mitätöinti: Aidon ihmisen tunteita, kokemuksia, muistoja, ajatuksia ja havaintoja pidetään merkityksettöminä, jopa väärinä.😵💫 Tällainen on kokonaisvaltaista toisen ihmisen todellisuudentajun murskaamista, tehtiinpä se kuinla surkealla uhrin äänellä tai avoimen vihamielisesti. Tuhoaja voi sanoa joko ääneen tai uskotella mielessään: “Ei tuo nyt niin iso juttu ole, kunhan liioittelet” tai “Älä nyt ole niin herkkä, kuvittelet vain - eihän minussa ole mitään vikaa. Vika on sinussa. Piste.”
Häpeään vetoaminen: Herkkyydestä ja aitoudesta tehdään häiritseviä “vikoja” tai “heikkouksia”.🤥 Tuhoaja voi väittää joko ääneen tai mielessään: “Olet liian dramaattinen, liioittelet ja suurentelet taas asioita” tai “Sinun pitäisi kovettaa itsesi tai pitää havaintosi omana tietonasi”.
Gaslighting: Aidon ihmisen havaintoja, sanomisia ja kokemuksia vääristellään tai kiistetään toistuvasti, jotta tämä alkaisi epäillä itseään.🫨 Näin aito ihminen voi joutua näkymättömään itse-epäilyn vankilaan. On vaarallista vangita toinen tällaiseen epäsuoraan gaslight-sumuun. Tuhoaja voi uskotella: “Ei se mennyt noin, en todellakaan ole tehnyt niin”, "En minä tarkoittanut mitään pahaa, sinä vain liitoittelet ja haluat nähdä minut pahantekijänä" tai “Sinä vain kuvittelit kaiken, menneisyytesi ja traumasi vääristävät havaintokykyäsi”.
Emotionaalinen manipulointi: Aidon ihmisen tunteita käytetään aseena häntä vastaan.😣 Hänen empatiaansa hyödynnetään valheiden peittelyyn. Tuhoaja voi sanoa: “Sinä tässä olet itsekäs kun piinaat minua, vaikka olen näin rikki. Satutat minua vain lisää kritisoimalla minua pikku asioista!” Todellisuudessa kyseessä ei ole enää mitkään pikku asiat, mikäli tilanne on jo edennyt näin syvästi turmelevaan manipulointiin.😠
Kontrolloiva käyttäytyminen: Aidon ihmisen vapautta, ajankäyttöä, mielipiteitä, luovuutta tai valintoja pyritään rajoittamaan, jotta hänen aitoutensa ei pääsisi ilmentymään vapaasti.🤬 Tämän tasoinen manipulaatio herättää jo kiivauteni, syystäkin. Tuhoaja voi sanoa syyllistäen: “Et voi tehdä noin, koska se vaikuttaa minuun näin negatiivisesti”, "Miksi et vietä enää aikaa kanssani, vaan keskityt vain omiin juttuihisi?" tai “Olet itsekäs, kun vietät aikaa muiden kanssa ja jätät minut yksin!”
Emotionaalinen kylmyys ja etäisyys: Aito ihminen ohitetaan kylmästi rangaistuksena ja hänet jätetään emotionaalisesti tyhjän päälle, mikä saa hänet kyseenalaistamaan oman arvonsa ja herkkyytensä.😫 Tuhoaja voi ilmaista koko olemuksellaan: “En jaksa kuunnella sinua ja sinun liioittelujasi”, "Katso nyt, mitä sait aikaan, kun et tehnyt kuten halusin" tai “Sinua ei ole enää olemassakaan minulle, koska et toiminut minun haluamallani tavalla”. Tämä on jo brutaalia, varsinkin, jos kuvioon liittyy muutkin manipulatiiviset tekniikat.
Avoin pilkka ja nöyryyttäminen: Herkkyyttä ja aitoutta käytetään aseena toista vastaan.😡 Tuhoaja voi sanoa ylimielisesti: “Miten voit olla noin heikko? Noinko vähästä sinä hajoat?”, "Miksi et vain yritä jaksaa enemmän? En minä ole syypää sinun uupumukseen, mitäs olet niin herkkä" tai “Sinun pitää oppia pitämään tunteesi kurissa, minua ei tunteesi kiinnosta!”😤 “
Erectos vastasi kalmankalpeana: “Kyllä on tylyä ja kipeetä meininkiä.🥶 On käsittämätöntä, kuinka tällaista toimintaa voi itselleen edes oikeuttaa. Itsepetos on siitä hankalaa,kun se tekee sileäksi kaikkinaiset vääryyden tiet. Usein vieläpä kaiken hyvän nimissä.💩 Tästä haiskahtaa voimakas ylemmyydentunne ja toisen suoranainen halveksunta.😳 Eihän toista arvostava ihminen kohtelisi tällä tavoin ihmistä, jota arvostaa ja kunnioittaa. Jos aidosti arvostaa toista, ei ikimaailmassa oikeuttaisi tällaista toimintaa!”
Sophistes sanoi: “Aivan, aito arvostus ei tahtoisi tukahduttaa toisen ihmisen aitoutta. Kun pitää toista ihmistä arvokkaana ja tärkeänä, silloin ei pyrkisi tukahduttamaan tämän ominaisuuksia vaan päinvastoin sallisi niiden kukoistaa. Mutta kuinka valheminuuden vanki voisi arvostaa toisia, kun hän ei arvosta itseään?🤨 Valheen varaan rakennettu minuus voi johtaa siihen, ettei kykene näkemään toisiakaan oikein. Toisen rehellisyys ja aitous muodostuvat uhkaksi, koska ne paljastavat valheminuuden haurauden. Siksi valheminuuden vanki hyökkää näiden kimppuun pyrkien vääristämään aidon ihmisen persoonan kieroon.😵
Toisen ihmisen aitouden tukahduttaminen ja tuhoaminen oikeutetaan muunmuassa näillä keinoilla:
Oma uhriutuminen: Valheminuudessa elävä esittää itsensä uhrina, joka kärsii aidon ihmisen “ongelmista”, jotka ovat rehellisyys, aitous ja vilpittömyys.🫣 Valheminuuden vanki antaa sellaisen vaikutelman, jossa aito ihminen onkin se, joka toimii tuhoisasti häntä kohtaan olemalla rehellinen ja pysymällä totuudessa. Hän voi sanoa: “Sinä teet kaikesta niin vaikeaa minulle!” tai “En voi hyvin sinun käytöksesi takia.” Tämä on todella julmaa ja ilmeistä totuuden vihollisen toimintaa. Totuuden rakkaudessa elävä ei toimisi näin.
Moraalinen ylemmyys: Valheminuuden vanki asettaa itsensä “realistiseksi” ja “vahvaksi” vastapainoksi aidon ihmisen “liialliselle herkkyydelle”.🤥 Hän uskoo olevansa toisen yläpuolella ja näin oikeuttaa aidon ihmisen havaintojen kyseenalaistamisen ja vähättelyn. Hän voi sanoa: “Minä ei ole sellainen kuin sinä ajattelet. Sinä vain liioittelet!” tai “Sinun pitää oppia olemaan vahvempi ja pitämään herkkyytesi kurissa”.
Syyllistäminen: Aidosta ihmisestä tehdään syyllinen suhteen ongelmiin.🤯 Asiat olisivat erinomaisesti, ellei aito ihminen toisi esiin havaintojaan. Valheminuuden vanki voi sanoa: “Jos et olisi noin herkkä, meillä ei olisi näitä ongelmia” tai “Sinä aina aiheutat draamaa ja piinaat minua!” Jokin on hyvin pahasti vialla, jos rehellisyyteen reagoidaan näin.😳
Totuuden vääristäminen: Valheminuuden vanki voi manipuloida tilanteita niin, että hänen käytöksensä näyttää oikeutetulta ja vika on aidon ihmisen, kun hän ei siedä väärinkohtelua.😵💫 Valheminuuden vanki voi sanoa: “Älä jaksa jauhaa tuota taas, minä haluaisin vain, että voisimme olla rauhassa ja hyvällä mielin” tai “En minä tarkoittanut mitään pahaa! Sinä vain käsitit väärin!” Jossain vaiheessa aito ihminen alkaa nähdä yhä selvemmin manipuloinnin läpi. Valheilla on tapana paljastua aina lopulta. Mikään valhe ei voi kestää loputtomiin. Mitä enemmän ja pidempään valheita jatkaa, sitä ilmeisemmäksi totuus tulee. Paradoksaalisesti valheet paljastavat totuuden, mitä pidempään ihminen jatkaa manipulointia ja valheitaan.
Pelon ja turvan dynamiikka: Valheminuuden vanki voi oikeuttaa toisen tukahduttamisen sillä, että yrittää “suojella” itseään aidon ihmisen kertomalta ikävältä totuudelta.😖 Näin aidon ihmisen rehellisyydestä tuleekin vääryys ja aito ihminen vääristyy pahantekijäksi. Valheminuuden vanki voi sanoa: “Minun oli pakko tehdä niin, ettei asiat riistäytyisi käsistä” tai “Olet vaaraksi minun toipumiselleni, kun tuot esiin häiritseviä asioita”. Tällainen toiminta kertoo vain hänestä itsestään ja todistaa, ettei hän halua luopua valheestaan.”
Erectos vastasi hämmentyneenä: “On käsittämätöntä, kuinka tuollaista voi kestää!😵 Olisi helvetillistä joutua kokemaan jatkuvaa kyseenalaistamista, syyllistämistä ja persoonan tuhoamista. Vieläpä kyseisten manipulatiivisten keinojen kautta, joiden olemassaolo kielletään, vaikka ne tapahtuvat.😰 Tämä kertoo, ettei näin toimiva arvosta toista ja vähät välittää tämän tunteista. Tuollainen kohtelu jättää väistämättä syviä haavoja ihmiseen.🥺 Asiaa pahentaa vielä sekin, jos tekijä ei myönnä tekojaan ja jatkaa kyseenalaistamista. Ei ole tervettä, jos ihminen joutuu jatkuvan kyseenalaistamisen kohteeksi. Terve kyseenalaistaminen ei ole jatkuvaa eikä se kohdistu toisen ihmisen syvimpään olemukseen ja todellisuudentajuun. Terve kriittisyys ei saa ihmistä epäilemään itseään ja omaa havaintokykyään, vaan päinvastoin se avartaa ajattelemaan asioita laajemmasta näkökulmasta. Terve kyseenalaistaminen ei kohdistu ihmiseen, vaan asioihin ja ajatusmalleihin, oletuksiin sekä näkemyksiin. Terve kriittisyys ei ole sitä, että kun toinen tuo esiin epämukavia tosiasioita, ne kielletään ja kyseenalaistetaan systemaattisesti.
Terve kyseenalaistaminen kunnioittaa toisen havaintoja silloinkin, kun ne tuntuvat epämukavilta:
Tarkoitus: Tavoitteena on saada selkeyttä ja ymmärrystä tilanteeseen ja pyrkiä totuuteen. Se ei torju, vaan esittää kysymyksiä, kuten: “Miksi ajattelet näin? Haluaisin ymmärtää paremmin näkökulmaasi.”🤔
Kommunikaatio: Kysymykset esitetään kunnioittavasti ja avoimin mielin. Toinen ei ole uhka, eikä häntä tarvitse vähätellä tai yrittää saattaa puolustuskannalle.😊
Lähtökohta: Oletetaan, että toisen havainnoilla, mielipiteillä, kokemuksilla ja ajatuksilla on arvoa, koska hän on arvokas ihminen. Hänen todellisuuttaan ei haluta yrittää kumota, vaan tuodaan oma näkökulma keskusteluun pyrkien avartamaan molempien ajatusmaailmaa.🧐
Tulos: Parantaa ymmärrystä, mahdollistaa kasvun ja oppimisen sekä lisää luottamusta.”
Sophistes vastasi: “Totisesti terve kyseenalaistaminen on aivan toisenlaista kuin manipulatiivinen gaslighting. Manpulatiivinen kyseenalaistaminen on päinvastaista:
Tarkoitus: Saada toinen epäilemään itseään, muistojaan, järkeään ja havaintojaan, ja näin lisätä kontrollia. Manpuloija voi sanoa: “Oletko varma, että näin tapahtui? Ehkä muistat väärin. Minä en todellakaan toiminut noin kuin sanot!”🥴
Kommunikaatio: Käytetään epäilystä, halveksuntaa, vähättelyä ja peiteltyä pilkkaa. Toisen reaktioita ja havaintoja mitätöidään, kyseenalaistetaan ja käännetään hänet syylliseksi.🙁
Lähtökohta: Perustuu vallan epätasapainoon, jossa manipuloija yrittää asettaa itsensä auktoriteetiksi. Tähän voi sisältyä myös systemaattista valehtelua, vääristelyä tai asioiden kieltämistä.😵💫
Tulos: Manipuloinnin kohteen itseluottamus heikkenee ja hän alkaa kyseenalaistamaan omat tunteensa ja havaintonsa. Tämä on kaukana terveestä ja arvostavasta kohtaamisesta.😵”
Erectos sanoi kiivaasti: “Jos joutuu kokemaan tällaista, on hyvä tunnistaa, että kyseessä on manipuloiva toimintalogiikka. Jos tekijä kieltää kaiken, on parempi jättää tuo ihminen omilleen. Asioita on mahdotonta korjata, ennen kuin ihminen suostuu tunnustamaan toimintansa vääräksi.🙁 Manipuloivan kyseenalaistamisen tunnistaa näistä merkeistä:
Toistuvuus: Gaslighting ei ole satunnainen tapahtuma, vaan pitkään jatkuvaa ja systemaattista toimintaa.
Syyllistämisen kierre: Ongelmat ja erimielisyydet käännetään kieroon niin, että epämiellyttävien totuuksien sanojasta tulee syyllinen.
Hämmentävä logiikka: Manipuloijan sanat ja teot ovat ristiriidassa ja manipuloijan perustelut ja väitteet muuttuvat jatkuvasti, eikä niissä ole johdonmukaisuutta.😵💫 Hän sanoo yhtä ja tekee toista ja puolustelee toimintaansa uhrin positiosta.
Omien tunteiden mitätöinti: Kun vastapuoli yrittää kertoa tunteistaan, hänet ohitetaan ja häntä vähätellään. Manipuloija voi sanoa: “Olet liian herkkä, kun loukkaannut tuon tuosta. En minä tarkoittanut mitään pahaa!” tai “Ei kukaan muu reagoisi noin. Olet käsittänyt minut väärin taas kerran.” Tällainen on kieroa toimintaa, ja mitä ankarampaa itsepetosta ihminen harjoittaa, sitä taitavammin hän onnistuu peittämään itseltään oman manipulatiivisen käytöksensä.”
Sophistes vastasi: “Manipulatiivinen kyseenalaistaminen eroaa merkittävästi terveestä kyseenalaistamisesta, joka ei ole jatkuvaa: Terve kyseenalaistaminen keskittyy yhteiseen totuuteen ja kunnioittavaan dialogiin, jossa molemmilla on tilaa olla aitoja, rehellisiä ja tulla hyväksytyksi havaintoineen, ajatuksineen ja tunteineen. Sen pohjana on kunnioitus ja vastavuoroisuus. Gaslighting puolestaan pyrkii muokkaamaan todellisuutta niin, että manipuloijan näkemys on oikea eikä sitä saa kyseenalaistaa. Epämiellyttävät tosiasiat torjutaan toistuvasti ja niiden sanoja pyritään saamaan epäilemään itseään, jotta manipuloija voi säilyttää kontrollin. Tämä pohjaa vallan väärinkäyttöön ja torjuu totuuden. Terve kyseenalaistaminen ei aiheuta gaslightingin vaikutusta, joka saa ihmisen epäilemään itseään ja havaintokykyään.🙄 Terve kyseenalaistaminen saa ihmisen kokemaan itsensä vahvemmaksi ja ymmärretyksi, ei heikommaksi ja hämmentyneemmäksi.
Manipuloija pyrkii usein saamaan kohteensa kokemaan itsensä yhtä epävakaaksi ja hämmentyneeksi kuin itsekin on, jotta tämä ei enää uskaltaisi tai jaksaisi tuoda esiin havaintojaan, koska epäilee itsekin niitä. Kun ihminen elää totuudessa ja on kohdannut omat pimeät puolensa, häntä ei ole yhtä helppo manipuloida. Kun aito ihminen ottaa esiin toistuvan havaintojensa kyseenalaistamisen, yksi manipuloijan keino paeta kohtaamasta käytöstään on tekeytyä uhriksi ja kääntää aihe itseensä. Hän voi epätoivoisena sanoa: “Kuinka minä sitten voin luottaa omiin havaintoihini? Miten voin luottaa omiin havaintoihini, jos ne ovat näin suuressa ristiriidassa sinun havaintojesi kanssa? Taidan olla hullu!” Ikään kuin hänen täytyisi saada kyseenalaistaa toisen havainnot, muuten hän ei voi luottaa omiinsa!😵💫 Jos hän ottaisi aidon ihmisen havainnot todesta, hänen täytyisi tunnustaa oma valheellinen minuutensa, joka on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Koska totuuden kohtaaminen on niin kammottava ajatus, hän mieluummin turvautuu gaslightingiin käyttäen aseenaan passiivis-aggressiivista “uhrin” roolia kääntääkseen huomion pois omasta käytöksestään ja saadakseen toisen kokemaan syyllisyyttä. Itsekäs uhriutuminen astuu kuvioon ja paljastuu, kun samat käytösmallit toistuvat. Mitä tässä siis tapahtuu?🤔”
Erectos vastasi: “Ilmeinen totuuden torjuminen ainakin!😬 Jos toisen havainnot eivät olisi totuudenmukaisia, silloin ihmisen ei tarvitsisi toimia näin. Hänen oma käytöksensä paljastaa hänen itsepetoksensa:
Huomion siirtäminen pois asiasta: Sen sijaan, että hän käsittelisi toisen havaintoja rehellisesti, hän torjuu ne kääntämällä keskustelun itseensä ja omiin tunteisiinsa.
Uhriutumisen taktiikka: Hän esittää olevansa niin “rikkinäinen” ja “epävarma”, ettei kestä kohdata epämiellyttäviä tosiasioita itsestään, vaan tarvitsee toisen jatkuvaa tukea kyseenalaistamiseensa (toisen todellisuudentajun kustannuksella!).
Vastuun välttely: Taustalla on yritys välttää omien tekojen rehellinen käsittely ja siirtää vastuu toiselle: “Sinun havaintosi saavat minut tuntemaan itseni huonoksi ja epävarmaksi, ne eivät siis voi pitää paikkaansa!”
Valta-aseman säilyttäminen: Hänen tarkoituksensa ei ole ratkaista ongelmaa, vaan pitää toinen jatkuvassa stressitilassa ja puolustuskannalla, jotta tämän voimavarat ja itseluottamus murenevat. Tällainen käytös on räikeää manipulointia ja paljastaa ihmisen itsepetoksen. Totuudessa elävän ei tarvitse toimia näin, vaan hän kykenee kohtaamaan myös epämiellyttävät tosiasiat itsestään ja haluaa käsitellä ne voidakseen kasvaa ja muuttua. Totuuden vihollinen ei tähän pysty, koska ei halua.”
Sophistes totesi: “On väärin siirtää oma vastuu toiselle, kun tämä tuo esiin epämiellyttäviä asioita, jotka tuhoavat ihmissuhdetta! Se on raukkamaista ja kieroa.🙄 Kukaan muu ei ole vastuussa valheminuuden vangin minäkuvasta kuin hän itse.😤 Toisten ei tarvitse todistella havaintojaan eikä tukea hänen epärealistista käsitystä itsestään. Heidän ei tarvitse mukautua valheeseen eikä heidän tarvitse perustella loputtomiin havaintojaan, itsepetoksen insinööri kun ei halua niitä ottaa vakavasti vaikka ne olisivat kuinka hyvin perusteltuja. Hän haluaa toisen selittelevän ja perustelevan havaintojaan, koska se antaa hänelle vallan määritellä, onko toisen kokemus “pätevä”. Eikä hän useinkaan määrittele niitä rehellisesti vaan vääntää ne kieroon voidakseen hämmentää toista lisää. Toinen on kertonut, mitä on nähnyt ja kokenut, ja se riittää. Jos minävalheen ylläpitäjä ei halua niitä kohdata ja myöntää, se on hänen päätöksensä eikä se muuta totuutta. Kun valheminuuden vanki kääntää keskustelun itseensä ja korostaa epävarmuuttaan, keskustelun voi palauttaa takaisin alkuperäiseen aiheeseen.😵💫 Hänelle voi sanoa: “Tässä ei ole kyse sinun havainnoistasi vaan siitä, miten käytöksesi vaikuttaa minuun. On ikävää, jos tunnet epävarmuutta etkä kestä kohdata epämiellyttäviä asioita. Se ei kuitenkaan oikeuta sinua torjumaan havaintojani ja vähättelemään minun kokemuksiani.” Jos hän edelleen toistaa samaa taktiikkaa kerta toisensa jälkeen, on aiheellista vetää rajat ja tehdä selväksi, ettei aio enää käydä loputonta keskustelua hänen hauraasta minäkuvastaan. Jos hän ei halua ottaa toisen havaintoja todesta, jääköön yksin. Ei kukaan jaksa vuosi vuodelta toistaa samoja kaavoja loputtomiin ja tuhoutua siinä samalla vain, koska toinen ei halua kohdata totuutta.”
Molemmat vaikenivat ja katsoivat surumielisinä kaukaisuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Syttyikö oivalluksen lamppuja? Heräsikö kysymyksiä? Oletko kokenut jotain vastaavaa? Ajatuspallot ovat tervetulleita.