Valheellisen minäkuplan tuhoisa logiikka

 

Erectos hymähti hieman ylpeänä ja sanoi: “Todellakin, olen mielessäni rakentanut kuviota, joka sopii täydentämään aihetta.😏 Koska valheminuus johtaa itsekkyyteen, siitä seuraa: 

5. Hyväksikäyttö: Toisten resurssien ja voimavarojen hyväksikäyttö: Valheminuudessa elävä näkee toiset usein välineinä, vaikka väittäisikin arvostavansa heitä. Tämä paljastuu hänen käytöksessään: Hän voi käyttää toisia hyväkseen emotionaalisesti, sosiaalisesti, seksuaalisesti tai taloudellisesti. Usein tällainen ihminen ottaa enemmän kuin antaa takaisin. Hän saattaa jopa odottaa, että toinen uhraa itsensä hänen pohjattomien tarpeidensa vuoksi ja katkeroituu, jos toinen elää omaa elämäänsä ja pitää kiinni rajoistaan. Hän voi esimerkiksi manipuloida toisen syyllisyyttä, hyväntahtoisuutta tai empatiaa saadakseen itselleen etuja. Hän voi olla riippuvainen toisen persoonasta, työstä, lahjoista tai statuksesta ilman vastavuoroisuutta. Hän saattaa pyrkiä elämään toisen ihmisen kautta kuluttaen tämän loppuun pohjattomalla tarvitsevuudellaan. Hän voi oikeuttaa hyväksikäytön uskottelemalla itselleen: ‘Minulla on ollut niin vaikea elämä, joten minulla on oikeus tähän. Toiset voivat auttaa minua, koska heillä on enemmän resursseja ja voimavaroja. Se on heidän velvollisuutensa.’ Tietenkään tällainen oikeutus ei ole oikea saati hyödyllinen.

6. Kontrolli: Vapauden ja itsenäisyyden riisto: Kontrollin tarve on valheminuuden peruspilari. Koska totuuden kohtaaminen pelottaa, valheminuudessa elävä pyrkii hallitsemaan ympäristöään, jotta hänen maailmansa ei romahtaisi. Hän usein vaatii, että asiat tehdään hänen tavallaan, eikä hyväksy toisen mielipiteitä. Asioiden on mentävä hänen ehdoillaan, tai muuten siitä poikkeaminen saa hänet tolaltaan. Hän voi käyttää tunteiden manipuloimista, kuten uhriutumista ja syyllistämistä pitääkseen tilanteen hallinnassa. Hän saattaa uhkailla rivien välistä tai kiristää tunteilla saadakseen tahtonsa läpi. Hän voi takertua toiseen kuin kuristajakäärme ja pyrkii soluttautumaan toisen elämään saadakseen hänet täyteen kontrolliin. Tietenkään sellainen ei ole oikein. Kaiken tämän hän voi tehdä uhrin positiosta ja ystävällisyyteen verhottuna. Hän saattaa esittää itsensä uhrina, joka on “pakotettu” käyttäytymään tällä tavoin selviytyäkseen. Valheminuuden vanki voi kääntää omat valheensa hyveiksi ja syyttää muita moraalisesta epäonnistumisesta, jos he eivät tottele häntä. Hän voi kokea olevansa muiden yläpuolella ja kuvittella tietävänsä muita paremmin, mitä heidän tulisi tehdä ja miten. Siksi hän on usein antamassa neuvoja ja ohjeita toisille silloinkin, kun he eivät niitä kaipaa. Hänen voi olla vaikeaa kunnioittaa toisten vapautta päättää itse omista asioistaan ja elämästään. Valheminuudessa elävä voi vedota toisen empatiaan ja tunteisiin oikeuttaakseen käytöksensä. Hän voi sanoa: ‘Minä yritän parhaani, mutta sinä vaadit liikoja etkä tue minua riittävästi!’ Vaikka toinen olisi tukenut häntä krooniseen uupumukseen asti, hän ei välttämättä edes siitä huolimatta kykene katsomaan peiliin ja tunnustamaan, ettei oikeasti edes yritä, vaan haluaa elää toisten kustannuksella. Onneksi poikkeuksiakin on, nyt keskitymme niihin vakavimpiin itsepetoksen äärimuotoihin, jotta ihmiset osaisivat tunnistaa vaaran merkit ajoissa ja välttää joutumasta yhtä syvälle. 

Itsepetokseensa mielistynyt ihminen voi kyseenalaistaa toisten näkemykset ja voi jopa väittää, ettei totuus ole sama kaikille, jotta hänen haitallinen käytöksensä olisi yhtä oikeutettua kuin muiden asiallinen käytös. Hän voi kääntää hyvän pahaksi ja pahan hyväksi suojellakseen valheellista minuuttaan: Totuuden puhujista tulee valehtelijoita, aidoista ihmisistä teeskentelijöitä, vilpittömistä vilpillisiä, rakkaudellisista rakkaudettomia, uhreista pahantekijöitä ja hyväntahtoisista pahantahtoisia. Näin hän voi vääristää muut oman valheensa mukaisiksi. Todellisuudessa kukaan ei muutu miksikään, vain valheellinen mieli vääristyy mitä enemmän ihminen valehtelee itselleen ja toisille. Totuus on usein valheminuudelle suurin uhka. Siksi totuus täytyy vääristää, jotta se ei jatkuvasti häiritsisi olemassaolollaan. Kuitenkaan totuus ei muutu miksikään. Vain valheellinen mieli vääristyy entisestään. Ja näin totuudessa elävä voi muuttua hänelle eksyttäjäksi, joka ei voi johtaa häntä totuuteen.😬 Näin hän voi pysyä valheessaan ja syyttää olosuhteita, menneisyyttään tai muita ihmisiä valheistaan ja käytöksestään.” 

He vaikenivat hetkeksi pudistellen päätään. Heidän olemuksensa viesti sitä, kuinka tieto lisää tuskaa ja joskus liiallinen pohdiskelu saattaa olla painajaismaista. Varsinkin jos se tapahtuu ilman taukoja. 

Vaikka vaikeiden asioiden pohdiskelu teki kipeää, silti nämä syvälliset ajattelijat halusivat jatkaa syväsukellustaan itsepetoksen syövereihin.

Hiljaisuus saapui synkkään ja sumuiseen metsään.